Taas uusi vauva blogi. Tiedän!
Elikkäs ruudun takana istuskelee pari kymppinen naisen alku ja masussa myllertää 29. viikkoa. Hieman on alkanu mietityttään että olisi pitänyt kirjoitella näitä ihania ja ikäviä tuntemuksia muistiin alusta asti mutta heräsimpä tähän vähän myöhään. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja josko viimeinen kolmannes olisi kuitenki muutoksiltaa suurin.
Henkistä myllerrystäni sekä fyysistä levenemistäni kotona on jakamassa avopuoliso jonka hermoja olen koetellut kaikkine itkuineni ja valituksineni , luultavasti välillä ääri rajoilleen. Juuri elen illalla viimeksi kyselin että kuinka hän jaksaa kun välillä ei jaksa itsekään mielen myllerryksiän. Mutta tämä herra onkin sen verran huoletonta sorttia että eipä kuulemma hätiä mitiä. Minun tuki ja turva <3
Mutta on se vaan niin mieletön juttu tämä raskaus ?! Itse olen päässyt kyllä helpolla. Alkuunsa pahoinvointia oli ehkä kolme – neljä kertaa. Heikotusta kyllä esiintyi mutta suurelti vältyin näiltä kaikilta klassisilta raskausoireilta. Ja sehän se pisti mietityttään että onko kaikki hyvin ku ei tunnu missään. Vaikka ystävät vakuutteli että ole nyt tyytyväinen vaan, he kun taasen olivat seurustelleet vessanpytyn kanssa ensimmäsiset 9 viikkoa. Ja hyvinhän se raskaus on edennyt, nyt siis jo viikkoja 28+2. Tämä se vasta on aikaa kun pieni elämä venyttelee sisällä ja välillä itsekin hämmästyy kun makuu asennossa yhtäkkiä vatsa tekee aaltoilevan liikkeen. Kaikesta pienimmästäkin töytäisystä tekisi mieli raportoida jollekin. Tähän asti olen säästänyt hössötykseni miehelleni. Hän se sitten saisikin koko ajan olla tunnustelemassa ja lirkuttelemassa. Jotenkin kauhea hellyydenkipeys iskenyt tässä puolen välin jälkeen. Kai se on kun peilistä näkyy hyllyvä hylje, eikä muutenkaan tunne itseään makuuhuoneen kirkkaimmaksi tähdeksi, niin sitä jotenkin kompensoi hellyydellä. Tiedä näitä sitten 
Paljon on matkalla tähän päivään mahtunut itkua ja iloa. Ja paljon on vielä edessä ( ja kuitenkin niin vähän että hirvittää ) Tällä hetkellä olen vielä töissä mutta kahden viikon päästä jään kotiin joten eiköhän tästä saada blogi aikaiseksi.
